Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
Kirjoittaja
Alkujaan tämä oli matkapäiväkirjani Japanissa (3.-16.7.2006) seikkaillessani, mutta muuttui yleiseksi maan kulttuuria, historiaa, ruokaa ja trendejä ihmetteleväksi projektiksi.
Yleisimmin etsityt juttuni:
Ruokala Lokki // Kahvila Suomi ja Lokin traileri
08.02.2010 - 00:05

Helmikuun loussa Suomalais-Japanilainen Yhdistys järjestää Helsingissä yhdessä Japanilaisen kulttuurin ystävien kanssa japanilaisen kirpputorin. Lupailivat, että siellä olisi monipuolisesti japanilaista tai japanihenkistä tavaraa laidasta laitaan myynnissä. Kirppiksen koko tuotto menee Helsingin Japanilaisen koulun hyväksi.

Lauantaina ja sunnuntaina 27.-28.2.2010, klo 09.00-13.30 Helsingin Jäähallissa.

19.12.2009 - 08:38

 

Helsingin Kaisaniemessä on syntynyt nörttikulttuurikeskittymä. Fantasiapelien ja larppaajien Aprillin lisäksi samoihin kortteleihin on tullut Ippai ja Puolenkuun pelit. Kauppojen lisäksi Kaisaniemessä avattu Pohjoismaiden ensimmäinen mangakahvila on ehtinyt olla toiminnasa jo yli puoli vuotta. Kävin pikaisesti kesällä kahvilassa julisteen viemässä ja sittemmin luin kahvilan saamia arvosteluja Eat.fi:stä. Muuten ei ole tullut vielä siellä käytyä. Joku päivä keväämmäällä voisin mennä sinne lukemaan tenttikirjaa teekupin ja leivoksen kanssa.

Kahvilanpitäjää eli Milla Sainiota on haastateltu Tampereen yliopiston nettitelevisioprojektia varten. Taustalla näytetään kahvilan sisätiloja ja pientä kakkukoristeiden myyntinurkkausta samalla, kun Sainio kertoo mangasta ja kahvilan perustamisesta. Lisäksi tutkija Katja Valaskivi kertoo japanilaisen populaarikulttuurin buumista länsimaissa ja erityisesti Suomessa.

 

18.12.2009 - 02:41

 

Kuva: electricnude Flickrissä Creative Commons -lisenssillä

Yleisradion verkkosivuilta voi katsoa taannoin televisiossa Avara luonto -sarjassa esitetyn luontodokumentin Japanilaisessa metsässä. Ohjelmassa nähdään kuinka ihmiset ovat saaneet elantonsa luonnosta vuosisatojen ajan Satoyaman metsäisillä vuorilla. Maanviljelyksen lisäksi alueella kasvatetaan mehiläisiä ja siitakesieniä perinteisillä, luonnon kannalta kestävillä tavoilla.En ollut tiennyt, että hevoskastanjoista saa liottamalla karvauden pois ja että niistä voisi tehdä kakun. Mmm!

Kesän lopussa vietetään esi-isien muistolle obon-festivaalia. Kylän hautausmaa sijaitsee metsän laidalla ja henkien uskotaan palaavan juuri metsiin. Jos metsän ajatellaan olevan tärkeä suomalaisille, kaupunkilaisillekin, niin tuntuu se sitä olevan myös japanilaisille. Ohjelman alussa kerrotaan, että 68 % Japanista on edelleen metsän peitossa. Noin puolet metsistä on luonnontilassa.

Vuonna 2008 valmistunut NHK:n ohjelma Satoyama: Japan's Secret Forest on dubattuna katsottavissa verkossa YLE Areenalla 11.1.2010 asti.

Edit: Treehuggerissa on lisää juttua Satoyamasta, alueen suojeluprojekteista ja linkki toiseen NHK:n Satoyamaan käsittelevään dokumenttiin YouTubessa.

15.12.2009 - 22:04

 

Kuva: sillypucci Flickrissä (Creative Commons)

Lisa Takayama kirjoitti länsimaissa villitsevästä japanilaisuusbuumista nörtti- ja popkulttuuria käsittelevässä Boing Boing -blogissa. Hän kertoo toimittajanurallaan miettineensä miksi juuri Japanista on tullut synonyymi kaikelle omituiselle.

Pohdin samaa teininä. Miksi emme puhu samoin jostakin muusta Aasian maasta? Esimerkiksi Etelä-Koreasta, josta löytyisi vastaavia trendi-ilmiöiksi potentiaalisia juttuja pukeutumisen, ruokakulttuurin, tietokonepelien ja televisio-ohjelmienkin osalta. Jos mannerta vaihdetaan, niin Afrikasta löytyisi länsimaisesta vinkkelistä katsottuna vielä eksoottisempia kulttuureja. Mikä tekee Japanista erityisen hullunkurisebn paikan? Moni japanilaisista lohkaistu kummastelu otsikko tuntuisi loukkaavalta jostakin muusta kulttuurista lausuttuna. 

Olen ounastellut, että syy liittyisi Japanin ja Yhdysvaltojen yhteiseen historiaan toisen maailmansodan jälkeen. Takayma pohtii samaa näkökulmaa. Japanilaisessa nykykulttuurissa on jenkeille ja muillekin länsimaisille paljon tunnistettavia piirteitä:

One big reason for the global obsession may be that Japanese culture is like an altered, offbeat version of American culture. The Japanese schoolgirl uniform "sailor fuku" is adapted from American sailor uniforms, for example, and the whole maid cafe phenomenon takes its origins from French maids. Everyone can relate to anime at least a little bit, because all of us grew up with some cartoon influence in our lives.

Kannattaa lukea koko juttu Boing Boingin puolelta: Why it's time to lighten up about "weird" Japan

06.12.2009 - 07:05

 

 

Japanissa osoitejärjestelmän logiikka toimii toisin päin kuin Suomessa. Ensin ilmoitetaan suurin maantieteellinen yksikkö ja siitä aletaan haarukoida tarkemmin mistä paikasta on kyse. Ensin postinumero, sitten prefektuuri eli lääni, sitten kaupunki tai kaupunginosa. Miljoonakaupungit muodostuvat useista erillisalueista, kuten Tokio, joka muodostuu kahdestakymmenestäkolmesta alueesta.

Lopuksi tulee katuosoite. Paitsi että kaduilla ei ole läheskään aina nimea. Osoitteessa mainitaankin usein kortteli ja talon numero korttelissa. Suurimpien kaupunkien pääkaduilla on usein nimi ja silloin sitä voidaan käyttää osoitteessakin. Vastaanottajan nimi merkitään kirjeessä osoitteen jälkeen ja sukunimi ensin.

Lisäksi on paikallisia poikkeuksia, kuten Kioton ja Sapporon yleisestä tavasta poikkeava tapa ilmaista osoitteita. Matkailijaa osoitesysteemi harvemmin pääsee hämäämään, jos pysyttelee suurten kaupunkien ja tavallisimpien turistikohteiden liepeillä.

 

07.06.2009 - 02:41

Japanin suurlähetystön ja teeseremoniaharrastajien Urasenke ry:n ovat yhteistyössä järjestämässä kesäkuussa Finlandia-talossa yleisölle ilmaisen tilaisuuden tutustua teeseremoniaan. Tohtori Genshitsu Sen pitää luennon ja sen yhteydessä teetaide-esityksen klo 17 alkaen. Yleisölle on tarjolla teetä klo 16 alkaen.

Japanin suurlähetystö juhlistaa tänä vuonna Suomen ja Japanin 90-vuotiaita diplomaattisia suhteita. Parhaillaan on menossa japanilaisesta popkulttuurista kiinnostuneille suunnattu harrastajatapahtuma Desucon Lahden Sibeliustalossa, jonka suurlähetystö myös listaa juhlavuoden tapahtumakalenterissa. Kalenterissa mainitaan myös, että YLE Teema esittää japaninkielen opetusohjelman vuonna 2010. Näyttäisi olevan NHK:n tuotantoa oleva sarja eli eri ohjelma kuin se kotimainen Doozo, jota YLE on aiemmin esittänyt.

 

 

20.01.2009 - 15:20

 Kolmen taidemuseon yhteinen viikonlopputapahtuma 3 X Aasia yhdistää kolme näyttelyä yhdeksi suuremmaksi Aasia käsitteleväksi kokonaisuudeksi. Kiasman, Ateneumin ja Sinebrychoffin yhteislippu maksaa 10 euroa (normaalisti 20 euroa) ja sillä saa kiertää näyttelyissä ja niissä järjestettävissä tapahtumissa viikonlopun ajan. Ohjelmassa on paljon erilaisia pajoja, joista lauantaina 11 - 14 järjestettävä naamiotyöpaja alkoi heti kiinnostaa minua.

Ateneumissa on esillä japanilaisen mustavalkovalokuvan klassikoita, Kiasmassa aasialaista nykytaidetta ja Sinebrychoffissa kaksi kokonaisuutta: Auringonjumalattaren tyttäret ja Teen tie.

24.08.2008 - 19:46



Kuva: Ryan Wolter (CC)

Karppi viihtyy monenlaisissa vesissä. Ihminen on tuonut Kaspianmereltä kotoisin olevan  ruokakalan moniin maihin Euroopassa, Aasiassa ja Amerikkoissa. Tavallinen karppi on hitaasti pinnan tuntumassa pulikoiva harmaa ja pulska kalalaji. Ensimmäiset kirjalliset merkinnät värillisistä karpeista ovat peräisin Japanista, 1700-luvulta eli Edo-kaudelta, jonne laji levisi Kiinan kautta. Tuolloin erilaisia värejä alettiin jalostaa Niigatan alueella.

Koristekarpit tunnetaan englanninkielisessä maailmassa japanilaisella nimellään koi, joka Japanissa tarkoittaa sekä tavallista harmaata lajiketta että koristekaloja. Nishigoi eli brokadikarppi tarkoittaa ulkonäön vuoksi jalostettua muotoa lajista. Sanaleikeissä ja kirjallisuudessa koi voi viitata sekä kalaan että romantiikkaan tai ystävyyteen. Ei se ensimmäinen mieleen tuleva assosiaatio eväkkäästä, mutta rakkautta ja kiintymystä merkitsevä sana kirjoitetaan samoin. Koristekarpit kesyyntyvät lammikossa ja tulevat syömään kädestä sekä tunnistavat ruokkijansa. Ystävyyteen ja uskollisuuteen liitettyjä karppeja näkee maalauksissa ja koristeaiheina, varsinkin miesten perinteisissä japanilaisissa vaatteissa ja tatuoinneissa.

Koristekarppeja on kahta laatua: lammikkolaatuisia ja näyttelyihin sopivia valiokarppeja. Valiolaadun eri värimuunnoksista käytetään Suomessakin japaninkielisiä nimityksiä. Karpista on jalostettu mustan, valkoisen, oranssin ja kultaisen erilaisia värimuunnoksia ja kuviointeja (kuva). Osa väreistä on harvinaisia, mikä tekee kaloista jopa tuhansien dollareiden arvoisia.

Karpit viihtyvät parhaiten suurissa altaissa, lammikoissa tai järvissä seisovassa, sameahkossa vedessä yli viiden yksilön laumoissa. Veden lämpötila voi olla 3 - 24 celsiusastetta. Karppi voi talvehtia viileässä ulkona, mutta ei jään alla. Suomessa karpit tuodaan lammikosta sisälle akvaarioon talvehtimaan.

19.08.2008 - 17:26


Kuva: downtotheotherdesigns at Flickr

Tuli ihan puskan takaa, kun ravintolakarttasivuston eli Eat.fi:n kehittäjänä tuntemani Tina Aspiala kertoi olevansa kultaseppä. Veitsiä takova Aspiala tekee myös koruja. Hänen käyttämänsä korutekniikka on  mokume-gane (en-Wikipedia) eli monen kerroksittain yhteen taotun jalometallin muotoileminen. Tämän tavan kehitti 1600-luvulla Japanissa takojamestari Denbei Shoami.

Vapaasti suomennettuna mokume-gane tarkoittaisi puunpahkametallia: esineiden pintakuvio jäljittelee puun vuosirenkaista syntyviä kuvioita. Uniikit sormukset tuntuvat toisellakin tavoin olevan tavallista enemmän orgaanisia:

" Different metals used in the pattern may react to various environmental elements such as atmospheric moisture or the oils of one's skin. This reaction can slowly alter the colors of the metal adding an element of uniqueness and, in a way, creating a direct relational link between the work and the wearer. A basic cleaning will reset the work to its original colors at any time." (aspiala.com/about)

Enemmän tilaustöitä takovan Aspialan sormuksia ja muita koruja on esillä Töölössä au3-liikkeessä, jota pyörittää joukko itsenäisiä kultaseppiä.

19.08.2008 - 15:35


Kuva: moneyking Flickrissä

Imaginary Japan: Japanese Fantasy in Contemporary Popular Culture


To 18. syyskuuta – la 20. syyskuuta 2008 Helsinki

Suomen Elokuvatutkimuksen Seura (SETS ry.) järjestää kansainvälisen konferenssin aiheena Japanin populaarikulttuuri. Konferenssissa keskustellaan japanilaisen populaarikulttuurin ja sen kansainvälisen kanssakäymisen kuvastoa tieteidenvälisin menetelmin. Konferenssi tuo yhteen japanilaiset ja länsimaiset näkemykset japanilaisesta populaarikulttuurista ja sen suosion syistä, mukaanlukien elokuva, television, anime, mainonta, musiikki, pelit ja muoti.

Toistaiseksi vahvistuneita pääesitelmöijiä ovat:
Machiko Kusahara, Waseda University / UCLA
Susan Napier, Tufts University, USA
Alezander Zahlten, Universität Mainz / Nippon Connection Film Festival Shinji Imaoka, elokuvantekijä, Japani

Konferenssin tarkempi ohjelma muine esitelmöijineen löytyy SETSin kotisivuilta.

Paikka:
to-pe 18.-19.9. Helsingin yliopisto, päärakennus
la 20.9. KAVAn Orion-teatteri

Rekisteröityminen Rekisteröitymispyyntö on lähetettävä Eija Niskaselle (emniskanen@wisc.edu) syyskuun 8. (ma) päivään klo 16.15 mennessä. Koska tila on rajoitettu, konferenssiin otetaan mukaan ilmoittautumisjärjestyksessä. Rekisteröitymismaksu maksetaan käteisellä saapuessa tai etukäteen SETSn tilille 157230-343749 (Nordea) (kuitti mukaan). Rekisteröitymispyyntöön nimi, opiskelu- tai muu laitos tai työpaikka, osallistuuko kaikkiin kolmen päivän ohjelmaan, yhteystiedot (sähköposti ehdottomasti) ja rekisteröitymismaksun summa. Jos osallistut vain lauantain ohjelmaan, osallistuminen on ilmainen, mutta pyydämme sinua rekisteröitymään tilavarausta varten.

Rekisteröitymismaksu (sisältäen kahvituksen ja kutsutilaisuustarjoilun): Normaali 60€ Opiskelija 30 € (perus- ja jatko-opiskelijat) SETSin jäsenille maksut ovat 30 € ja 15 € (opiskelijat).

29.07.2008 - 11:25

Viiden japanilaisen nykyvalokuvaajan yhteisnäyttely "A Private History" jatkuu sunnuntaihin 31.8. asti VB-Valokuvakeskuksessa, Kuninkaankatu 14-16, Kuopio.

Suomessa vuodesta 1970 alkaen asuneen ja toimineen japanilaisen taiteilijan Fujiwo Ishimoton keramiikkanäyttely "Kukkanen" sunnuntaihin 28.9. asti Designmuseossa, Korkeavuorenkatu 23, Helsinki.

05.06.2008 - 07:56




Vuketsu oli tallentanut de.licio.usissa linkin Takashi Murakamin suunnittelemaan LV:n mainokseen. Kassimerkistä en niin muutoin perusta, mutta hienot animaatiot kolisee aina. 
Murakamiin en ollutkaan nyt ihan hetkeen törmännyt. Superflat-tyylin eli animangavaikutteisen poptaiteen luojan töitä on voinut nähdä Suomessakin. Muutama vuosi sitten Tennispalatsissa ollutta japanilaisen nykytaiteen näyttelyä mainostivat julisteissa kaksi Murakamin tunnetuinta hahmoa, Kiki ja Kaikai (St_A_Sh:n kuvassa vieressä). Olisin halunnut ostaa Uenosta keräilyfiguuriliikkeestä samanlaisen setin kuin kuvassa, mutta myyjä ilmoitti, että tiskillä ollut pari ei ollut myytävänä. Flickrissä näkyy ihmisillä olevan pehmoleluversioina otuksia, mutta ne nyt vaan ei olisi sama asia. Sniif.

Muina kuulumisina ilmoitetaan, että Ikebukuron loittoryhmän visiitit Helsinkiin jatkuvat. Sty on maassa. Eilen käytiin Belgessä ja Kaislassa muistelemassa mille siideri taas maistuukaan. Juonimme mukaan liittyneen ja pahaa aavistamattoman Matnelin muiluttamista vaihto-opiskelemaan ja samalla Noksun sisällä töihin Tokioon. Ja nyt tekisi taas mieli uutta lelua, kun testasin Styn PSP:llä Locorocoa ja Pataponia.

12.05.2008 - 23:17




Japanin MTV:llä pyörinyt Usavich-animaatiolyhärisarja on aivan nerokas. Kaksi jänistä köllöttelee sellissään venäläisessä vankilassa. Kirinenko on entinen mafiapomo ja sen sortin rusakko, että kun otsasuoni rupeaa tykyttämään, alkaa vartijoilla puntit tutista. Pahis ei tunnu välittävän tässä maailmassa juuri muusta kuin viimesimpien muotilehtien mukaisista lenkkarimalleista. Sellikaveri Putin puolestaan on kiltti ja hyvätapainen vanki ja joutunut poseen ilmeisen turhaan. Oikeusvaltio katsoi kerran krapulassa töihin tulleen Putinin olevan kapitalistien agentti ja passitti pitkäkorvan kalterien taa.

Tässä viisi ensimmäistä jaksoa putkeen, jotta tekin jäätte samaan koukkuun. Sarjaa löytyy kaksi kautta eli 24 jaksoa. Juonispoilerin takia jaksojen ja sivuhenkilöiden nimet kannattaa luntata vasta toisen kauden alussa Wikipediasta. Ilmankin nimiä juonessa pysyy hyvin kärryillä. Puput ei puhu, mutta äänimaailma on muutoin vinksahtaneella tavalla visuaaliseen tyyliin sopivan railakasta.

Ensimmäinen kausi oli parempi, mutta sekoilu piti otteessaan loppuun asti - oli pakko nähdä miten kriminaali-kanien lopulta käy.

16.04.2008 - 14:33



Yoe mainitsi tämän japanilaista kännykän käyttökulttuuria esittelevän videon irkissä. Oli pakko laittaa vahinko kiertämään. Kerrassaan kiehtovaa, miten voi video olla yhtaikaa noin informatiivinen ja absurdi.

Jos ei päivän naurut vielä irronneet, niin Yoe kertoo blogissaan japanintunnilla havaitsemastaan erosta ruokakulttuureissa.


Tuttuja Japanissa
7