Helmikuun loussa Suomalais-Japanilainen Yhdistys järjestää Helsingissä yhdessä Japanilaisen kulttuurin ystävien kanssa japanilaisen kirpputorin. Lupailivat, että siellä olisi monipuolisesti japanilaista tai japanihenkistä tavaraa laidasta laitaan myynnissä. Kirppiksen koko tuotto menee Helsingin Japanilaisen koulun hyväksi.
Lauantaina ja sunnuntaina 27.-28.2.2010, klo 09.00-13.30 Helsingin Jäähallissa.
Helsingin Kaisaniemessä on syntynyt nörttikulttuurikeskittymä. Fantasiapelien ja larppaajien Aprillin lisäksi samoihin kortteleihin on tullut Ippai ja Puolenkuun pelit. Kauppojen lisäksi Kaisaniemessä avattu Pohjoismaiden ensimmäinen mangakahvila on ehtinyt olla toiminnasa jo yli puoli vuotta. Kävin pikaisesti kesällä kahvilassa julisteen viemässä ja sittemmin luin kahvilan saamia arvosteluja Eat.fi:stä. Muuten ei ole tullut vielä siellä käytyä. Joku päivä keväämmäällä voisin mennä sinne lukemaan tenttikirjaa teekupin ja leivoksen kanssa.
Kahvilanpitäjää eli Milla Sainiota on haastateltu Tampereen yliopiston nettitelevisioprojektia varten. Taustalla näytetään kahvilan sisätiloja ja pientä kakkukoristeiden myyntinurkkausta samalla, kun Sainio kertoo mangasta ja kahvilan perustamisesta. Lisäksi tutkija Katja Valaskivi kertoo japanilaisen populaarikulttuurin buumista länsimaissa ja erityisesti Suomessa.
Kuva: electricnude Flickrissä Creative Commons -lisenssillä
Yleisradion verkkosivuilta voi katsoa taannoin televisiossa Avara luonto -sarjassa esitetyn luontodokumentin Japanilaisessa metsässä. Ohjelmassa nähdään kuinka ihmiset ovat saaneet elantonsa luonnosta vuosisatojen ajan Satoyaman metsäisillä vuorilla. Maanviljelyksen lisäksi alueella kasvatetaan mehiläisiä ja siitakesieniä perinteisillä, luonnon kannalta kestävillä tavoilla.En ollut tiennyt, että hevoskastanjoista saa liottamalla karvauden pois ja että niistä voisi tehdä kakun. Mmm!
Kesän lopussa vietetään esi-isien muistolle obon-festivaalia. Kylän hautausmaa sijaitsee metsän laidalla ja henkien uskotaan palaavan juuri metsiin. Jos metsän ajatellaan olevan tärkeä suomalaisille, kaupunkilaisillekin, niin tuntuu se sitä olevan myös japanilaisille. Ohjelman alussa kerrotaan, että 68 % Japanista on edelleen metsän peitossa. Noin puolet metsistä on luonnontilassa.
Vuonna 2008 valmistunut NHK:n ohjelma Satoyama: Japan's Secret Forest on dubattuna katsottavissa verkossa YLE Areenalla 11.1.2010 asti.
Edit: Treehuggerissa on lisää juttua Satoyamasta, alueen suojeluprojekteista ja linkki toiseen NHK:n Satoyamaan käsittelevään dokumenttiin YouTubessa.
Kuva: sillypucci Flickrissä (Creative Commons)
Lisa Takayama kirjoitti länsimaissa villitsevästä japanilaisuusbuumista nörtti- ja popkulttuuria käsittelevässä Boing Boing -blogissa. Hän kertoo toimittajanurallaan miettineensä miksi juuri Japanista on tullut synonyymi kaikelle omituiselle.
Pohdin samaa teininä. Miksi emme puhu samoin jostakin muusta Aasian maasta? Esimerkiksi Etelä-Koreasta, josta löytyisi vastaavia trendi-ilmiöiksi potentiaalisia juttuja pukeutumisen, ruokakulttuurin, tietokonepelien ja televisio-ohjelmienkin osalta. Jos mannerta vaihdetaan, niin Afrikasta löytyisi länsimaisesta vinkkelistä katsottuna vielä eksoottisempia kulttuureja. Mikä tekee Japanista erityisen hullunkurisebn paikan? Moni japanilaisista lohkaistu kummastelu otsikko tuntuisi loukkaavalta jostakin muusta kulttuurista lausuttuna.
Olen ounastellut, että syy liittyisi Japanin ja Yhdysvaltojen yhteiseen historiaan toisen maailmansodan jälkeen. Takayma pohtii samaa näkökulmaa. Japanilaisessa nykykulttuurissa on jenkeille ja muillekin länsimaisille paljon tunnistettavia piirteitä:
One big reason for the global obsession may be that Japanese culture is like an altered, offbeat version of American culture. The Japanese schoolgirl uniform "sailor fuku" is adapted from American sailor uniforms, for example, and the whole maid cafe phenomenon takes its origins from French maids. Everyone can relate to anime at least a little bit, because all of us grew up with some cartoon influence in our lives.
Kannattaa lukea koko juttu Boing Boingin puolelta: Why it's time to lighten up about "weird" Japan
Japanissa osoitejärjestelmän logiikka toimii toisin päin kuin Suomessa. Ensin ilmoitetaan suurin maantieteellinen yksikkö ja siitä aletaan haarukoida tarkemmin mistä paikasta on kyse. Ensin postinumero, sitten prefektuuri eli lääni, sitten kaupunki tai kaupunginosa. Miljoonakaupungit muodostuvat useista erillisalueista, kuten Tokio, joka muodostuu kahdestakymmenestäkolmesta alueesta.
Lopuksi tulee katuosoite. Paitsi että kaduilla ei ole läheskään aina nimea. Osoitteessa mainitaankin usein kortteli ja talon numero korttelissa. Suurimpien kaupunkien pääkaduilla on usein nimi ja silloin sitä voidaan käyttää osoitteessakin. Vastaanottajan nimi merkitään kirjeessä osoitteen jälkeen ja sukunimi ensin.
Lisäksi on paikallisia poikkeuksia, kuten Kioton ja Sapporon yleisestä tavasta poikkeava tapa ilmaista osoitteita. Matkailijaa osoitesysteemi harvemmin pääsee hämäämään, jos pysyttelee suurten kaupunkien ja tavallisimpien turistikohteiden liepeillä.
Japanin suurlähetystön ja teeseremoniaharrastajien Urasenke ry:n ovat yhteistyössä järjestämässä kesäkuussa Finlandia-talossa yleisölle ilmaisen tilaisuuden tutustua teeseremoniaan. Tohtori Genshitsu Sen pitää luennon ja sen yhteydessä teetaide-esityksen klo 17 alkaen. Yleisölle on tarjolla teetä klo 16 alkaen.
Japanin suurlähetystö juhlistaa tänä vuonna Suomen ja Japanin 90-vuotiaita diplomaattisia suhteita. Parhaillaan on menossa japanilaisesta popkulttuurista kiinnostuneille suunnattu harrastajatapahtuma Desucon Lahden Sibeliustalossa, jonka suurlähetystö myös listaa juhlavuoden tapahtumakalenterissa. Kalenterissa mainitaan myös, että YLE Teema esittää japaninkielen opetusohjelman vuonna 2010. Näyttäisi olevan NHK:n tuotantoa oleva sarja eli eri ohjelma kuin se kotimainen Doozo, jota YLE on aiemmin esittänyt.
Kolmen taidemuseon yhteinen viikonlopputapahtuma 3 X Aasia yhdistää kolme näyttelyä yhdeksi suuremmaksi Aasia käsitteleväksi kokonaisuudeksi. Kiasman, Ateneumin ja Sinebrychoffin yhteislippu maksaa 10 euroa (normaalisti 20 euroa) ja sillä saa kiertää näyttelyissä ja niissä järjestettävissä tapahtumissa viikonlopun ajan. Ohjelmassa on paljon erilaisia pajoja, joista lauantaina 11 - 14 järjestettävä naamiotyöpaja alkoi heti kiinnostaa minua.
Ateneumissa on esillä japanilaisen mustavalkovalokuvan klassikoita, Kiasmassa aasialaista nykytaidetta ja Sinebrychoffissa kaksi kokonaisuutta: Auringonjumalattaren tyttäret ja Teen tie.
Murakamiin en ollutkaan nyt ihan hetkeen törmännyt. Superflat-tyylin eli animangavaikutteisen poptaiteen luojan töitä on voinut nähdä Suomessakin. Muutama vuosi sitten Tennispalatsissa ollutta japanilaisen nykytaiteen näyttelyä mainostivat julisteissa kaksi Murakamin tunnetuinta hahmoa, Kiki ja Kaikai (St_A_Sh:n kuvassa vieressä). Olisin halunnut ostaa Uenosta keräilyfiguuriliikkeestä samanlaisen setin kuin kuvassa, mutta myyjä ilmoitti, että tiskillä ollut pari ei ollut myytävänä. Flickrissä näkyy ihmisillä olevan pehmoleluversioina otuksia, mutta ne nyt vaan ei olisi sama asia. Sniif.
