Viiden japanilaisen nykyvalokuvaajan yhteisnäyttely "A Private History" jatkuu sunnuntaihin 31.8. asti VB-Valokuvakeskuksessa, Kuninkaankatu 14-16, Kuopio.

Suomessa vuodesta 1970 alkaen asuneen ja toimineen japanilaisen taiteilijan Fujiwo Ishimoton keramiikkanäyttely "Kukkanen" sunnuntaihin 28.9. asti Designmuseossa, Korkeavuorenkatu 23, Helsinki.

Vuketsu oli tallentanut de.licio.usissa linkin Takashi Murakamin suunnittelemaan LV:n mainokseen. Kassimerkistä en niin muutoin perusta, mutta hienot animaatiot kolisee aina. 
Murakamiin en ollutkaan nyt ihan hetkeen törmännyt. Superflat-tyylin eli animangavaikutteisen poptaiteen luojan töitä on voinut nähdä Suomessakin. Muutama vuosi sitten Tennispalatsissa ollutta japanilaisen nykytaiteen näyttelyä mainostivat julisteissa kaksi Murakamin tunnetuinta hahmoa, Kiki ja Kaikai (St_A_Sh:n kuvassa vieressä). Olisin halunnut ostaa Uenosta keräilyfiguuriliikkeestä samanlaisen setin kuin kuvassa, mutta myyjä ilmoitti, että tiskillä ollut pari ei ollut myytävänä. Flickrissä näkyy ihmisillä olevan pehmoleluversioina otuksia, mutta ne nyt vaan ei olisi sama asia. Sniif.

Muina kuulumisina ilmoitetaan, että Ikebukuron loittoryhmän visiitit Helsinkiin jatkuvat. Sty on maassa. Eilen käytiin Belgessä ja Kaislassa muistelemassa mille siideri taas maistuukaan. Juonimme mukaan liittyneen ja pahaa aavistamattoman Matnelin muiluttamista vaihto-opiskelemaan ja samalla Noksun sisällä töihin Tokioon. Ja nyt tekisi taas mieli uutta lelua, kun testasin Styn PSP:llä Locorocoa ja Pataponia.

Japanin MTV:llä pyörinyt Usavich-animaatiolyhärisarja on aivan nerokas. Kaksi jänistä köllöttelee sellissään venäläisessä vankilassa. Kirinenko on entinen mafiapomo ja sen sortin rusakko, että kun otsasuoni rupeaa tykyttämään, alkaa vartijoilla puntit tutista. Pahis ei tunnu välittävän tässä maailmassa juuri muusta kuin viimesimpien muotilehtien mukaisista lenkkarimalleista. Sellikaveri Putin puolestaan on kiltti ja hyvätapainen vanki ja joutunut poseen ilmeisen turhaan. Oikeusvaltio katsoi kerran krapulassa töihin tulleen Putinin olevan kapitalistien agentti ja passitti pitkäkorvan kalterien taa.

Tässä viisi ensimmäistä jaksoa putkeen, jotta tekin jäätte samaan koukkuun. Sarjaa löytyy kaksi kautta eli 24 jaksoa. Juonispoilerin takia jaksojen ja sivuhenkilöiden nimet kannattaa luntata vasta toisen kauden alussa Wikipediasta. Ilmankin nimiä juonessa pysyy hyvin kärryillä. Puput ei puhu, mutta äänimaailma on muutoin vinksahtaneella tavalla visuaaliseen tyyliin sopivan railakasta.

Ensimmäinen kausi oli parempi, mutta sekoilu piti otteessaan loppuun asti - oli pakko nähdä miten kriminaali-kanien lopulta käy.

Yoe mainitsi tämän japanilaista kännykän käyttökulttuuria esittelevän videon irkissä. Oli pakko laittaa vahinko kiertämään. Kerrassaan kiehtovaa, miten voi video olla yhtaikaa noin informatiivinen ja absurdi.

Jos ei päivän naurut vielä irronneet, niin Yoe kertoo blogissaan japanintunnilla havaitsemastaan erosta ruokakulttuureissa.

The Onion: Ninja Parade Slips Through Town Unnoticed Once Again

Tiedän blogin lukijoista useiden olevan nuoria, Japaniin matkailemaan tai vaihtoon lähdöstä kiinnostuneita ihmisiä, joten välitän seuraavan tiedotteen:

6-17 -vuotiaille 1. tai 2. luokan lukiolaisille on nyt haussa Japanin valtion 5 viikon tutustumismatka. Japan-Europe Mutual Understanding Scholarship Programme 2008 järjestetään kesä-heinäkuussa.

Hakijoiden tulee olla Suomen kansalaisia. Viimeinen hakupäivä on 11.4.2008, jolloin kirjallisten hakemusten pitää olla saapuneena postitse Japanin suurlähetystöön. Hakemusten perusteella hakijoita valitaan haastatteluun, joka pidetään suurlähetystössä viikolla 16.

Kilpailu tulee olemaan kova: vain yksi suomalaisopiskelija valitaan. Jos meinaat hakea, laita mielummin paperit etuajassa menemään kuin viimeisenä päivänä. Hakemuslomakkeen ja tarkemmat ohjeet saa suurlähetystön sivuilta.

In this programme, the students from European countries will take part in
about 5-week stay in Japan, in which they will take an intensive Japanese
course (about 1 week), attend classes in a Japanese high school where
classes are taught in Japanese, stay in Japanese ordinary households (about
3 weeks), and excursion (5 days) in Japan.

Länsimaissa tuntuu olevan vallitseva käsitys, että Japanissa kaikkinainen pervoilu on ihan ok valtavestölle eikä kukaan säpsähdä lonkeroanimeen törmätessään. Väärin.

Enemmistö japanilaisista on varsin rauhallista tallaajaa, joille saattaa syntyä länkkäreistä vastaava "outo pervo" -stereotypia, kun katsoo millaista hiipparia täältäpäin matkaa hengaamaan Akihabaran kulmille.

Kuva: いつき

Jotakin kertoo ehkä sekin, että Tokiossa järjestettiin vastikään ensimmäisen kerran seksimessut. Aiheesta kertoo kuvien kanssa Wired (k-18). Helsingissä on järjestetty saman alan suurempaa kokoontumisajoa, seXhibitionia, jo 90-luvun puolivälistä lähtien. Kävijöitä on ollut männävuonna 20 000. Tokiossa päivänvalossa seksialan tapahtumaan uskaltautui 150 000 alalla työskentelevää ja maksavaa vierasta, noin suhteella 6:4 ammattilaisia ja kävijöitä.

Jos noita osallistujamääriä vertailee maiden tai kaupunkien nuppilukuihin, niin helsinkiläiset johtaa tokiolaisia suhteellisessa pervojen määrässä reippaasti.

Helsinkiin pukkaa taas lisää japanilaista tarjoavia paikkoja. Kampin ostoskeskus laajenee Sähkötaloon ja avaa siellä ravintola-alueen. Luvassa on myös uusi sushibaari Daruma Sushi vielä kevään aikana.

Japanissa välillä asustellut Krause on jo ehtinyt tyypata Umeshun Etu-Töölössä. Ei vaikuta paikalle, jonne olisin menossa heti huomenna. Paikan nimi umeshu tarkoittaa persikan ja luumun sukuisesta umesta valmistettua viinaa.

Ja taas löytyi yksi Japaniin vaihtoon lähtevä. Johakia en tunne, mutta löysin hänen bloginsa seuraamalla omaani viittaavia linkkejä. Hän on saanut ennakkoon joitain tietoja isäntäperheestään Tottorossa: "Perheen kuvaus vaikutti ihan mukavalta. Kuvaavat itseään mm. sanoilla formal ja casual, jotka sinänsä tuntuvat olevan hieman ristiriidassa keskenään, mutta ruksimatta ainakin oli jätetty strict, quiet ja reserved with feelings joka sinänsä on ihan hyvä juttu. Toisaalta myöskään kohtia open with feelings, cheerful/noisy tai spontaneous ei myöskään oltu laitettu. Vaikea kuitenkaan sanoa sen perusteella vielä mitään. Ehkä kuukauden päästä olen jo hieman viisaampi asian suhteen."

Jännittää varmasti tuolta pohjalta arvailla millaiseen paikkaan on menossa. Toivotaan, että perhe on kiva.


Kuva: kasei.co.uk Flickrissä

Tutustuin Jonnaan viime vuonna Venäjällä samalla tourneella Pietariin ja Moskovaan. Jollakin humaltumisen asteella pietarilaisessa baarissa puhuimme Japanista. En nyt muista mistä se aihe tuli puheeksi - matkailusta luultavasti. Lahden muotoiluinstituutissa opiskeleva Jonna kertoi haluavansa sinne vaihtoon. Olin skeptinen, sillä aika moni tuntuu Japanista haaveilevan, mutta saamatta sitten kuitenkaan aikaan järjestää reissua itse tai löytämättä sopivaa vaihto-ohjelmaa.

Törmäsin reissun jälkeen uudestaan Jonna-Konnaan pingstate.nu-foorumilla. Tai hänen töihinsä, joita voi ihailla myös verkkoportfoliosta. Ihania satukirjakuvituksia! Tulee mieleen Lontoon metrossa näkemäni japanilaisen taiteilijan seinämaalaus. Uusimmat työt (kuten alla) ovat syntyneet Japanissa, jossa Jonna on ollut vaihdossa jo koko syksyn. Ihan mahtavaa, että vaihto järjestyi.

Verkosta löytyy myös matkablogi, jossa on Jonnan valokuvia ja fiiliksiä. Uusimmassa merkinnässä pohditaan japanin opiskelemista, kielen haasteita ja tulevaa  jatkoaikaa - Jonna pysyy Japanin kamaralla elokuuhun saakka. Jos oikein olen ymmärtänyt, hän oli ensin Kiotossa ja nyt kevään ja kesän Toyamassa.
 

Kas kas. Tampereen yliopistolla on menossa vuoden kestävä tutkimushanke, joka kartoittaa japanilaisen populaarikulttuurin harrastajien määrää ja markkinoiden kokoa Suomessa. Tutkimusta johtava Valaskivi teki väitöskirjansa japanilaisista saippuaoopperoista. Tutkimushanketta rahoittaa Helsingin Sanomain Säätiö, joka on suurin nimenomaan journalismin ja mediakulttuurin tutkimukseen rahaa antava taho Suomessa.

(Edit: Kirjoitusvirhe nimessä ja muuta pikkuviilausta.)

Japanilaiset tykkää kurkuista. Niinku ihan oikeasti. Pepsiä löytyy kurkun makuisena. Nyt vihanneksesta on saatu tehtyä vieläpä söpö ja ilman geenimanipulaatiota tai jalostamista. Trends in Japan -blogi kertoo Heartstick Ojaru -nimellä toimivien kahden naisen yrityksen tuottavan muotoon kasvatettuja kurkkuja. Muovisen muotin sisällä kurkuista kasvaa tähden tai sydämen muotoisia. Noista saisi kyllä todella vinkeitä kappamakeja.

Eikä siinä vielä kaikki! Erikoisia vihanneksia ja hedelmiä kelpaa antaa myös pikkujoululahjana kollegoille.Kuulemma nämä kurkut eivät ole edes niin törkeän kalliita kuin ne Ginzan hienostokauppojen hehkuttamat kuutiomelonit.

Kiitos linkistä menee dogolle.

Shamisen on siis tuo biisin aloittava soitin, joka koton kanssa on perinteiselle japanilaiselle musiikille tyypillisin kielisoitin. Sitä soitetaan näppäilmällä, koko kädellä pideltävän plektran avulla, mikä saa saundin muistuttaamaan suomalaisen korvaan hiukan banjoa. Yoe kirjoitti viime syksynä, että shamisenin hienous avautuu paremmin esitystilannetta seuratessa.

Aiemmin shamiseniin käytettiin kaikupohjan peittona paperia, kissan tai koiran nahkaa, mutta nykyisin kuulemma löytyy myös muovisia materiaalikokeiluja. Esiintyvän taiteilijan kannalta nerokkaan perinnesoittimesta tekee sen purettavuus kuljetuksen ajaksi. Suomestakin löytyy muutamia shamisenin soittoa harrastavia. Heitä näyttäisi verkkokeskustelun mukaan ahdistavan vaikeus löytää katkenneiden kielten tilalle uusia.

 
 Ostin kiinnostuksesta uuden lehden luettavaksi. Viime vuonna aloittanut suomalainen Japan Pop kertoo keskittyvänsä japanilaiseen populaarikulttuuriin eli pop- ja rock-musiikkiin, sarjakuvaan ja animaatioon, katumuotiin ja cosplayhin sekä peleihin. Muitakin otakuja potentiaalisesti kiinnostavia japanilaisia ilmiöitä, kuten ruokaa ja pachinkoa, käsitellään muutaman aukeaman verran per lehti.

En ole kokenut olevani varsinaisesti Anime-lehden kohderyhmään enkä siksi lehteä tilaa. Kirjastossa sen yleensä plärään. Mutta ei tämä Japan Pop ole kovinkaan kaukana Animesta ja samat nimet näkyy tekijäluettelossa, vaikka kustantaja onkin Mimiko Media eikä H-Town. Edelleen minua kiinnostaisi kulttuuri ja yhteiskunta laajemmin eikä tusina-anime ja mangakojen avioerouutiset.

Laadukasta animesarjaa olisi kyllä kiva vaihteeksi katsoa, mutta kun suurin osa tuntuu olevan himppasen tahvoa saippuasarjameininkiä, jossa samat stereotypiat toistuvat. Antisankarina ujo poika, joka yrittää näyttää itselleen/opettajalleen/tytöille, että hänestäkin on johonkin, on niin väsynyt asetelma, että esimerkiksi Naruton katsominen tökkii vahvasti.

Silloin kun minä olin nuori eli 80-luvulla Suomen televisiosta tuli joitakin todella loistavia animesarjoja. Mutta moniko tajusi, että tämäkin klassikko oli animea?

Räppäsin kuvan Kaisaniemen metroaseman tunneliin avatusta puodista. Ippai näyttää myyvän cosplay-asuja ja niiden lisäksi vähän sekalaista krääsää otakuille. Hinnat eivät ole täysin kohtuuttomia. Kissankorvat irtoaisi 12 eurolla. Toisaalta tekemällä itse paitsi pääsee halvemmalla niin saa myös parempaa jälkeä aikaan. Valmiita asuja kannattaa muokata persoonallisemmiksi tai ostaa kaupasta vain vaikeammin valmistettavia osia kokonaisuudesta.

Verkkokauppa Pretty pretty clothing puolestaan myy hameita gothic lolitoille. Loligoottibongauksia on tullut Helsingin kaduilla tehtyä noin yksi kuukaudessa. Viime vuoden lopulla olisi ollut kamerabongarilla tilaisuus käydä kyttäämässä Tsukiconin kävijöitä. Seuraava otakujen kansainvaellus ajoittuu kuluvan kuun 16. päivään, jolloin Tracon järjestetään kolmatta kertaa Tampereella.



Ippain sivut: http://www.ippai.fi/
Pretty pretty clothing sivut: http://www.prettypretty-clothing.net/